Sen jälkeen, kun ilmoittauduin gallupoitavaksi, noita (a witch) on pudonnut sähköpostilaatikkooni säännöllisen epäsäännöllisesti. Kiinnostuttavuusasteeltaan ovat olleet vaihtelevia, jotkut ovat olleet tuttavallisempia kuin toiset. Tällä viikolla vastasin pariin.

Ensimmäisessä kysyttiin, saanko tietoa päivittäistavarauutuuksista (a) kaupan henkilökunnalta, ja päivittäistavaratarjouksista (b) kaupassa sisällä olevista mainoksista. Sen lisäksi lueteltiin parikymmentä riviä muita itsemainostautumisen kanavia, joiden kaikkien osalta jouduin (sic) vastaamaan kieltävästi; en ole altistunut "saanut tietoa". Tv-mainokset, radiomainokset, lehtimainokset, ilmaisjakelumainokset, ulkomainokset, internetmainokset, tuotevalmistajien verkkosivut, nettiklubit, kanta-asiakasverkkosivut, ruokablogit, reseptipalvelut. Mitä näitä lie.

(Tulee mieleeni eräs wanha Aku Ankan taskukirjan tarina, jossa tuotteiden menekki oli muuten hyvä, mutta yksi asukas ei ollut ostanut mitään. Tuo asukas oli Hessu Hopo, jolle ei tullut lehteä, ja jonka tv oli rikki. Markkinamiehet lähettivät ilmaisen tv-korjaajan, minkä jälkeen - ping - tuli Hessullekin tarve sännätä ostoksille toteuttamaan markkinoiden tarpeita...)

Sitten kysyivät vielä ihan kummallisia. Että mihin aikaan arkipäivästäni haluaisin vastaanottaa tietoa päivittäistavaratarjouksista. Ja mihin aikaan vapaapäivistäni haluaisin vastaanottaa tietoa päivittäistavaratarjouksista. Siis minkä osan omasta ajastani vapaaehtoisesti ja omalla kustannuksellani oikein haluaisin luovuttaa tyhjänpäiväisen markkinainformaation tuputtajille, ole hyvä ja valitse näistä kahdeksasta aikavälistä? Ovatko ne päästään vialla?!!!

Mitä hemmettiä. Päivittäistavarat ovat päivittäistavaroita juur sen vuoksi, että en halua käyttää niiden miettimiseen ollenkaan enempää aikaa ja energiaa, kuin on välttämätöntä. Kun minä hankin jotain harvemmin tarvittavaa, kyllä minä kaivan tietoa lehdistä ja internetistä, luen testejä ja vertailuja ynnä muuta, kun sitä ei yhden tuotteen tai palvelun kohdalla montaa kertaa tarvitse tehdä. Mutta en minä halua tietää, että "nyt olis kuule makkaraa 0,99 euroa paketti siinä ja siinä kaukomarketissa". Kyllä minä sen näen kaupassakin, mikä on tarjouksessa, kun siellä kävelymatkan päässä ajallani käyn.

Hulluja kyselevät. :-P

Toinen kysely kartoitti unelmia. Että mitä haluaisin tai toivoisin elämältäni, ja mikä mielestäni estää minua saavuttamasta näitä. Vielä kysyttiin, koenko nyt olevani a) hyvin onnellinen (vaiko tyytyväinen vai mitäkö mahtoi olla). Se oli mielenkiintoinen kontrasti tuohon edelliseen. Antoi "tilaisuuden" (l. muistutuksen) kelata, mitä ihan itse haluaa. Ja onko menossa oikeaan suuntaan - tai edes siihen, johon haluaa. :-D

Sellaisia kokemuksia.

Kenen tarpeita sinä elät?