Tänään taas kävi mielessä, että olisi ihana, jos voisi elää vailla vakituista tukikohtaa, vailla fyysistä omaisuutta, kantaen mukanaan vain, mitä tarvitsee, yöpyä, missä haluaa. Joiltain osin se tulisi varmaankin kalliimmaksi kuin tukikohtaelämä, jos ei haluaisi yöpyä ulkona, mutta joiltain osin varmasti halvemmaksikin, koska loppuisi kamasidonnainen elämä. Ihannoinen siis kassialmuutta (kassielmoutta?).
Tätä on tietenkin täysin turha kaihota, koska ainoa, mikä estää sitä toteuttamasta, on oma pelko ja totunnaisuus siitä, ettei pärjäisikään, tai ettei osaisi päästää irti. Kirjoitin aiemmin pilven käyttämisestä. Tässä on varmaankin jotain samaa vapauden kaihoa.
En ole vielä (HETKINEN: vielä? 8-o ) miettinyt tämän logistiikkaa pidemmälle: pitäisikö olla jossain varasto, johon niinsanotun elämänsä säilöisi (ja josta voisi hakea talvivaatteita), vai pitäisikö luopua kokonaan, jotta saisi muuta tilalle. Kulkisin vapaana kuin saaliseläin Afrikan savanneilla.
Salaa olisin mustalaisprinssi.